Virtsateiden sairaudet

Onkohan nyt pissavaivoja?

Virtsatiesairaudet ovat tavallisia lemmikeillä. Yleisimpiä vaivoja ovat narttukoiran virtsatietulehdukset ja kissojen virtsavaivat. Virtsakivet ovat myös melko yleisiä sekä kissoilla, että koirilla.

Virtsanpidätyskyvyn ongelmia esiintyy mm. leikatuilla nartuilla sekä eräiden sairauksien yhteydessä.

Virtsatietulehduksen diagnoosin kulmakivenä on steriilisti suoraan rakosta otettu virtsanäyte, joka otetaan vastaanotolla ultraääniohjauksessa. Antibioottihoito valitaan herkkyysmäärityksen perusteella.

Alla kerrotaan tavallisista virtsatieongelmista.

Kissojen alavirtsateiden vaivat oireilevat mm. pakottavana virtsaamistarpeena, kasvavana virtsaamistiheytenä, verivirtsaisuutena ja käyttäytymishäiriöinä. Vain alle puolessa tapauksista vaivoihin löydetään selvä syy kuten virtsakivet, infektio, kasvain tms. Suurimmalla osalla ei kuitenkaan ole mitään ilmeistä kliinistä syytä virtsatievaivoihin, joten poissulkudiagnoosin perusteella niillä oletetaan olevan idiopaattinen kystiitti (FIC = Feline Idiopathic Cystitis). A

Alavirtsatievaivojen diagnoosi ja hoito

Diagnoosissa on tärkeintä selvittää taustatiedot tarkasti, minkä jälkeen kissalle tehdään yksityiskohtainen lääkärintarkastus. Sen jälkeen etsitään mahdollisia taudinaiheuttajia ja virtsakiviä tekemällä virtsa-analyysi ja -viljely sekä röntgen- ja varjoainekuvaus.

Kissan idiopaattinen kystiitti, ohje omistajalle

Kissan idiopaattinen kystiitti on rakon steriili tulehdusreaktio. Oireiltaan ja syntymekanismiltaan se muistuttaa ihmisten kivulias virtsarakko-oireyhtymää eli interstitiellia kystiittia. Tarkkaa syytä oireisiin ei tunneta. Stressiä ja liian vähäistä juomista pidetään tärkeinä osatekijöinä. Kissan virtsarakon seinämän läpäisevyys kasvaa ja vahvan virtsan ainesosat pääsevät liian syvälle limakalvolle aiheuttaen kipua. Bakteerit ovat mukana vain muutamassa prosentissa tapauksia.

Yleisimmin sairastuu 2-6 vuotias sisäkissa. Ylipaino, vähäinen aktiivisuus ja monikissatalous ovat riskitekijöitä. Tärkeimmät osat hoitoa ovat kivunlievitys, stressin välttäminen sekä juomisen lisääminen. Siistinä ja tarkkana eläimenä kissa vaatii myös sopivan paikan tarpeiden tekoa varten.

Ruokinta

Ruoka tulee mahdollisuuksien mukaan vaihtaa märkäruokaan, jotta nesteen saanti lisääntyy. Sairaalle kissalle ei tule tarjota uusia loppuelämäksi tarkoitettuja ruokia, ettei kissa yhdistä ruokia pahaan oloon ja kieltäydy niistä jatkossa. Ruoan voi tarjota useammassa erässä päivän aikana, jolloin nesteensaanti on tasaisempaa. Laita vanha ja uusi ruoka omiin samanlaisiin kulhoihin vierekkäin. Kun kissa muutaman päivän päästä yleensä maistaa uutta ruokaa (joillakin menee 4-6 viikkoa), ala vähentämään vanhan ruuan määrää 25 % kerrallaan joka ruokinta kerralla, kunnes kissa syö vain uutta ruokaa.

Ruuaksi käyvät hyvälaatuiset märkäruuat. Kissa on lihansyöjä, tarkista proteiinien määrä ruuassa! Kissan maha täyttyy proteiineista ja suuretkaan määrät proteiiniköyhää viljapitoista ruokaa eivät tee kissaa kylläiseksi, jolloin se on aina nälkäinen ja lihoaa helposti. Proteiinipitoista ruokaa syövät kissat myös juovat enemmän. Kuivaruokaa voi tarjota kostutettuna. Hapattavista ruuista ei ole hyötyä ellei kyseessä ole samanaikainen kideongelma. Ruoka-astia ei saa olla hiekkalaatikon välittömässä yhteydessä.

Juominen

Kissalla on huonosti kehittynyt janon tunne, koska alunperin vesi tuli saaliseläimistä aavikoilla. Paras tapa nauttia vettä on siis saada sitä ruuan mukana. Tutkimuksessa tutkittiin kissan päivittäistä nesteensaantia pelkällä kuivaruoalla ruokituilla ja märkäruokaa syövillä. Märkäruokaa syöneet saivat päivässä keskimäärin 278 ml nestettä ja kuivaruualla ruokitut 227 ml, ero on merkittävä! Riittävä juomisen määrä on helppoa selvittää virtsan ominaispainon mittauksella eläinlääkärin vastaanotolla (omp tulisi olla 1,030-1,035).

Juomakuppeja kannattaa pitää useammassa huoneessa, jotta kissa kävisi ohikulkiessaan lipaisemassa vettä mahdollisimman usein. Kirkkaat lasiastiat miellyttävät monia kissoja, mutta tarjolla kannattaa pitää myös erimallisia juoma-astioita. Toiset kissat pitävät piripintaan täytetyistä astioista ja toiset haluavat työntää päänsä puolillaan olevaan astiaan. Juomista voi lisätä myös käyttämällä makuvesiä, jotka on valmistettu kanan tai kalan suolattomasta keitinliemestä. Liemen voi pakastaa jääpaloina. Pudotamalla jääpalan juomakuppiin on kissalla aina raikasta makuvettä tarjolla. Toiset kissat juovat mielellään pullovesiä tai suodatettua vettä. Myös kissan kuivamuroja voi pudottaa kokeeksi johonkin juomakuppiin ja seurata lisääkö tämä juomisen määrää. Myös juoksevaa vettä kannattaa kokeilla.

Kissoille on olemassa eläinkaupasta saatavia vesikuppeja, joissa on virtaava vesi (water-fountain). Myös suureen vatiin laitettua akvaariopumppua voi käyttää. Vesiastia ei saa olla hiekkalaatikon tai ruoka-astian välittömässä yhteydessä.

Hiekkalaatikko

Kissan on päästävä tarpeilleen riittävän usein. Vastenmielinen paikka aiheuttaa virtsan ja ulosteen pidättelyä, joka altistaa ongelmille ja stressille. Tarpeet tulee poistaa laatikosta päivittäin ja laatikko tulee pestä viikottain. Pölyämätön ja hajustamaton pienirakeinen kissanhiekka on paras valinta. Liian paljon (kissa uppoaa) tai liian vähän (tassut osuvat kaivaessa heti muoviin) hiekkaa, liian pieni laatikko, likaisuus, haju tai tassujen alla karkea materiaali voivat aiheuttaa pissamista laatikon ulkopuolelle. Kissan tulisi mahtua häntineen laatikkoon, varsinkin pitkäkarvaiset rodut ovat tästä tarkkoja. Hiekkalaatikoksi sopii tällöin parhaiten suuri säilytyslaatikko, koska varsinaiset kissanhiekka-astiat ovat liian pieniä. Kannellisissa astioissa haju on voimakkaampaa. Jos hiekkalaatikossa on katto, kokeile ottaa se pariksi viikoksi pois. Hajut ja pöly säilyvät helpommin laatikossa, jos siinä on katto, ja kissa voi kokea laatikossa käymisen epämiellyttäväksi.

Kissat voivat myös estää toisten kissojen pääsyä hiekkalaatikolle, jolloin heikompi yksilö menee sinne vain pakon sanelemana. Hiekkalaatikoita tulee olla aina yksi enemmän kuin kissoja. Hiekkalaatikoiden tulee sijaita rauhallisissa paikoissa, ei ulko-ovien tai meluavien kodinkoneiden läheisyydessä. Kissalla tulee olla vapaa pääsy tarpeilleen, laatikkoa ei tule sijoittaa esim. parvekkeelle oven taakse.

Stressin välttäminen

Idiopaattista kystiittiä sairastavien kissojen stressitekijöitä tulee vähentää ja aktiivisuutta lisätä. Pienikin muutos kissan ympäristössä voi aiheuttaa herkälle yksilölle huomattavaa stressiä esim. läheinen tietyö tai ikkunasta näkyvä pihalla liikkuva vieras kissa. Elinympäristön rikastaminen vähentää stressihormoneja tuottavien sisäerityselinten yliaktiivisuutta, poistaa stressiä ja pidentää oireiden esiintymisväliä.

Sisäkissat tarvitsevat mahdollisuuden kiipeillä (monikissatalouksissa parhaita ovat hyllyt joille mahtuu vain yksi kissa), raapia, nukkua ja piileskellä. Vedestä, ruuasta, piilo- ja nukkumapaikoista kamppaileminen on kissalle epämiellyttävää. Varmista kissalle tarpeeksi monta turvapaikkaa. Muita stressinaiheita kissoille ovat muutokset elinympäristössä, säätila ja ruuanvaihdokset. Helppoja keinoja lisätä aktiivisuutta on esimerkiksi piilottaa ruokaa pitkin asuntoa normaalin kupista annetun ruuan sijaan tai käyttää aktivointipalloa, josta ruuan saa palloa pyörittämällä ulos pikkuhiljaa. Monet kerrostalossa asuvat kissat pitävät rappukäytävässä ”ulkoilusta”. Tämä suurentaa reviiriä ja tuo päivään vaihtelua. Kissan kanssa on hyvä leikkiä saalistusleikkejä päivittäin vähintään 15 minuutin ajan. Lisää leikkimisvinkkejä saa sivustolta www.catbehaviorassociates.com/interactive-play-therapy/

Sisäkissojen tarpeisiin on luotu englannin kielinen sivusto www.icatcare.org sekä http://www.catbehaviorassociates.com/what-is-environmental-enrichment-and-why-does-your-cat-need-it/, täältä löytyy lisää vinkkejä kissan aktivoimiseen. Vinkkien toimivuutta on testattu tieteellisellä 10 kuukautta kestäneellä tutkimuksella ja virtsatievaivojen määrässä todettiin merkittävä lasku, pelokkuus, hermostuneisuus ja aggressiivinen käytös vähenivät.

Idiopaattista kystiittiä sairastavat kissat voivat hyötyä kissojen synteettisiä kasvoferomoneja sisältävistä Feliway-tuotteista. Feliway-haihdutinta voi kokeilla kotona oireiden helpottamiseksi ja stressin vähentämiseksi.

Lääkitys

Kivun hoito on tärkeää. Kivun hoitoon käytetään opioideja sekä kipulaastaria ja kissalle tarkoitettuja tulehduskipulääkkeitä, jos vasta-aiheita käytölle ei ole. Vain 2%:lla virtsatieoireilevista alle 10-vuotiaista kissoista on bakteeritulehdus. Antibiootin aloittaminen vaikuttaa usein poistavan oireet, mutta lähes aina tämä johtuu siitä, että oireet häviävät itsestään. Oireilu kestää yleensä 3-7 päivää. Glukosamiiniglukaani (GAG) toimii noin 10-20%:lla ihmisistä, jotka sairastavat interstitielliä kystiittiä. Kissoilla tehoa ei ole pystytty osoittamaan tutkimuksissa. Myös lääkkeiden päivittäinen anto voi stressata kissaa, joten lääkitsemisen tulisi perustua aina tieteelliseen näyttöön valmisteen tehosta.

Virtsakivet ovat virtsakiteistä muodostuneita kappaleita, jotka kooltaan vaihtelevat muutamasta millistä useisiin sentteihin läpimitaltaan. Virtsakiviä voi esiintyä munuaisaltaissa, virtsanjohtimissa, virtsarakossa tai virtsaputkessa. Osa virtsakivistä on sileitä pinnaltaan, toiset taas todella teräviä. Varsinkin uroskoiralla ja kollikissalla virtsakivet voivat aiheuttaa hengenvaarallisen tukostilan juuttuessaan melko ahtaaseen virtsaputkeen ja estäessään näin virtsan kulun.

Oireet

Virtsakivet voivat olla täysin oireettomia, ja tulla esiin sivulöydöksenä tutkittaessa eläintä muiden tautien vuoksi ultraäänellä tai röntgenillä. Ne saattavat myös aiheuttaa voimakasta kipua ja/tai verivirtsaisuutta. Mikäli kivet tukkivat virtsatiet ja rakko ei pääse tyhjenemään, eläin yleensä yrittää toistuvasti käydä pissalla siinä kuitenkaan onnistumatta. Joskus virtsaa saattaa tulla pieniä määriä. Mikäli eläin ei pysty virtsaamaan, kehittyy uremia eli virtsamyrkytys, joka aiheuttaa apatiaa, oksentelua ja ruokahaluttomuutta.

Diagnoosi

Virtsakividiagnoosiin päädytään usein ultraäänitutkimuksen ja/tai röntgentutkimuksen perusteella. Kaikki virtsakivet eivät näy röntgenissä, eli eivät ole röntgentiiviitä. Ultraäänitutkimuksessa näkyy usein jo pienet määrät sakkaa, ja pienemmätkin kivet.

Hoito

Virtsakiviä on erilaisia, ja niiden hoito riippuukin siitä, minkä tyyppisistä kivistä on kysymys. Eläinlääkärisi tekee hoitosuunnitelman johon saattaa liitttyä virtsakivien poisto leikkauksella, ruokavalio ja juomistottumusten muuttaminen.

Tietyntyyppiset virtsakivet uusiutuvat helposti, ja niiden hoitaminen saattaakin olla turhauttavaa.

Taikatassussa on laaja valikoima eri tyyppisten virtsakivien hoitoon tarkoitettuja erikoisruokia.

Munuaisen tehtävät

Munuaisten päätehtävä on suodattaa verestä aineenvaihdunnan kuona-aineet. Sen lisäksi munuaiset huolehtivat elimistön vesimäärästä, happo-emästasapainosta ja elektrolyyttitasapainosta. Munuaiset osallistuvat myös verenpaineen ja punasolutuotannon säätelyyn.

Krooninen munuaisten vajaatoiminta

Kun sairauden oireet alkavat näkyä, ainakin 2/3 munuaiskudoksesta on vahingoittunut. Vahingoittuneet munuaiset eivät pysty poistamaan elimistön kuona-aineita, eivätkä ne pysty ohjaamaan vettä ja elektrolyyttejä takaisin elimistön käyttöön. Lievässä munuaistaudissa eläin pystyy korvaamaan munuaisten toimintavajauksen juomalla enemmän ja vastaavasti virtsaamalla enemmän. Tällä tavalla kuona-aineet kirjaimellisesti ”huuhtoutuvat” elimistöstä. Valitettavasti elimistö menettää samalla myös sille tärkeitä kemiallisia aineita.

Kun eläimellä on pitkälle kehittynyt munuaisvika, se ei enää pysty korvaamaan vajaatoimintaa juomalla tarpeeksi nesteitä. Elimistöön kertyy kuona-aineita. Seurauksena on virtsamyrkytys. Virtsamyrkytys on vakava eläimen henkeä uhkaava tila, joka vaatii aina eläinlääkärin hoitoa. 

Munuaisten vajaatoimintaa sairastavan kissan hoito

Krooniseen munuaisvikaan ei ole parannusta, mutta ruokavaliolla ja tukihoidolla voidaan eläimen elinikää pidentää eläimen siitä kärsimättä. Kissan on saatava riittävästi vettä ja sen on päästävä virtsaamaan tarpeeksi usein. On huolehdittava siitä, että hiekka-astia on aina puhdas. 

Ruokavalio

Oireiden lievittämiseksi kissan ravinnon valkuaismäärää tulisi rajoittaa. Valkuaisen tulisi olla ns. korkealaatuista valkuaista, kuten esimerkiksi munaa, maitotuotteita, lihaa tai kalaa. Sen lisäksi voidaan antaa rasva- ja hiilihydraattipitoisia ravintoaineita, kuten voita, kermaa, jäätelöä, maissiöljyä sekä makaronia ja riisiä, jos kissa niitä syö.

Ohjearvoja kissojen päivittäisestä kaloritarpeesta

Oheiset arvot ovat vain ohjearvoja. Yksilöllinen kaloritarve määräytyy kissan ympäristön, liikunnan, luonteen ja iän mukaan. Alla mainittuja arvoja voi käyttää alussa ja sopeuttaa ruokinnan niin, että kissa säilyy ihannepainossaan. On hyvä punnita kissa silloin tällöin ja seurata sen painoa.

2,2 kg - 175 kcal/pv
3-3,5 kg - 250 kcal/pv
4,5 kg - 300 kcal/pv
7 kg - 420 kcal/pv

Ehdotus munuaisvikaisen kissan kotiruuaksi

  • 115 g maksaa
  • 2kpl kovaksi keitettyä kananmunaa
  • 2 kkp (350g)keitettyä, suolatonta riisiä
  • 1 rkl (15g) kasviöljyä
  • 1 tl (5g) kalsiumkarbonaattia

Paloittele ja hauduta maksa kannen alla, säilytä rasva. Yhdistä kaikki ainekset ja sekoita hyvin. Seos on kuivaa, ja sen saa maukkaammaksi lisäämällä siihen vähän vettä (ei maitoa).
Seos sisältää 794 kcal / 585g (699 kcal / 500g).
Ruokaan lisätään päivittäin: B-vitamiinia ja askorbiinihappoa

Valmiit kaupalliset dieettiruoat

Kissan on mahdollista käyttää myös kaupallisia dieettiruokia, joissa on otettu huomioon munuaisvikaisen kissan ravinnontarpeen erityispiirteet. Näitä dieettiruokia saa vain eläinlääkärin reseptillä esimerkiksi pieneläinklinikan yhteydessä olevasta apteekista. Mikäli kissalle päätetään syöttää kaupallisia dieettiruokia, hoidon onnistumisen kannalta on ehdottoman tärkeää, että eläin ei saa muuta ruokaa kuin sille määrättyä erikoisdieettiä ja vettä. Pienikin lisä muuta ruokaa, vitamiini- tai kivennäistabletteja voi täydellisesti mitätöidä hoidon.

Kotiruoka ja valmisruoka ovat siis vaihtoehtoisia, niitä ei pidä syöttää sekaisin. Kissallenne sopivia dieettiruokia ovat Hill’s Prescription Diet k/d , Virbac Renal, Trovet RID, Walthamin Feline Renal Support tai Spesificin FKD/FKW.

Taudin ennuste

On tärkeää, että omistaja ymmärtää sairauden laadun ja ruokavalion ja tukihoidon merkityksen. Huolellisella hoidolla eläin pystyy elämään monessa tapauksessa pitkänkin elämän. Munuaistauti on kuitenkin hitaasti paheneva sairaus, ja lopulta eläin ei pysty kompensoimaan munuaisten vajaatoimintaa. Sairauden kulku on kuitenkin yksilöllistä ja eläinlääkäri pyrkii kussakin tapauksessa asettamaan mahdollisimman realistisen ennusteen ottamalla huomioon eläimen kunnon, iän ja muut asiaan vaikuttavat seikat.

Kuvituskuva
Back to top